Kolme kuukautta alan töitä takana, koko elämä edessä. Harjoittelujakso on korvaamaton mahdollisuus kasvattaa ymmärrystä niin alasta kuin itsestään. Niin paljon uusia ajatuksia ja asioita, että niitä on vaikea pukea sanoiksi.

Kolmen kuukauden mittainen työharjoitteluni hasan commsilla tuli päätökseensä elokuun lopussa. Viimeisenä päivänä olo oli haikea, mutta myös jopa liikuttunut, ja toimistolta oli yllättävän vaikea lähteä. Miksi ihmeessä? Eihän takana ollut kuin ”pahaiset” kolme kuukautta, joka on viestintätoimistossa silmänräpäykseen verrattavissa oleva aika. Ja vaikka silmänräpäyksessä nuo kolme kuukautta tuntuivat kuluneen, on uusien ajatusten, uusien tuttujen ja opittujen uusien asioiden lista paljon pidempi kuin olin osannut aavistaa.

”Mutta yritä nyt vähän kuvailla, mitä kaikkea harjoittelusta jäi käteen?”

Paljon uusia ihania ihmisiä, jotka olivatkin suurin syy siihen, miksi työkoneen palauttaminen oli niin vaikeaa. Minut otettiin lämpimästi vastaan tiiviiseen tiimiin, ja lyhyestä ajasta huolimatta koen tulleeni osaksi sitä. Se on asia, jota todella arvostan. Toivon, että viestintäalalla todella on yhtä pienet piirit kuin aina sanotaan, jotta törmäämme vielä.

Uteliaisuus ja kyky innostua ovat voimavaroja – työharjoittelu on oppimisen aikaa


Uteliaisuus kantaa tällä alalla pitkälle. Yhtenä hetkenä saatoin kirjoittaa kesäöiden taianomaisuudesta, ja seuraavassa hetkessä mielessä olivatkin kiinteistöturvallisuusalan uusimmat kehityskuviot. Kyky innostua tuntemattomasta ja löytää iloa uuden oppimisesta ovat ominaisuuksia, joista on viestintätoimistossa vain hyötyä.

Vaikka viestintäala on luonteeltaan arvaamaton, hektinen ja jatkuvasti muuttuva, on yksi tärkeimpiä muistettavia asioita kärsivällisyys. Kaikkea on mahdotonta osata samantien, et voi heti tietää, mitä asiakas haluaa, joudut ehkä käymään samoja asioita läpi juurta jaksaen uudestaan ja uudestaan. Nämä asiat ovat työelämän todellista arkea, joten olen äärimmäisen kiitollinen siitä, ettei harjoittelujaksoni ollut mikään idyllinen sunnuntaikävely meren rannalla auringon laskussa.

”Halusin realistisen kuvan alasta, ja sen myös sain.”

Näin vannoutuneena PC:n käyttäjänä pääsin työharjoittelussa myös aivan uudelle maaperälle, nimittäin opettelemaan Macbookin käyttöä. Uskalsin sulkea selaimestani ohjeartikkelin Macin tärkeimmistä näppäinkäskyistä vasta, kun harjoittelua oli kulunut yli kaksi kuukautta. Mutta suljin sen, ja pärjäsin silti. Hurjaa. Osaan nykyään myös tehdä pitkän viivan Macilla. Tälle taidolle on takuuvarmasti vielä joskus käyttöä.

Oivalluksia ja merkityksiä


Myös eräs tärkeä ja käytännönläheinen työharjoittelussa saamani oppi on, kuinka samat sanat voivat kuulostaa eri konteksteissa hyvin erilaisilta. Esimerkiksi sanapari ”valtava kompleksi” on tämän kesän myötä saanut mielessäni täysin uudenlaisen merkityksen. Myös kynnys lukea itse kirjoittamaani tekstiä ja pyytää siitä palautetta on madaltunut huomattavasti, mikä on niin loppuopiskeluaikaa kuin loppuelämääkin ajatellen todella hyvä asia.

Nämä kolme kuukautta olivat monella tapaa silmiä avaavat, ja olenkin sitä mieltä, että työharjoittelu osui opintojeni sekä oman ammatti-identiteettini kehityksen kannalta juuri oikeaan kohtaan. Työharjoittelu oli kuin laivan buffetpöytä, jossa pääsin maistelemaan niin itselleni tutumpia herkkuja kuin eksoottisempiakin makupalojakin. Kokemusteni avulla pystyn määrittämään paremmin, millaisena näen oman työurani tulevaisuudessa. Kukaan ei ohjannut kädestä pitäen tiettyjen ruokien luokse, vaan sain kokeilla ja suunnistaa itse. Aivan kuten tulevaisuudessakin.

Joten, kiitos. Ilo oli minun puolellani.

teksti: Vilma Hovi
kuva: Pekka Mustonen