Se tarkoittaa, että tarvittaessa ja häpeämättä kysyn tyhmiä, silkasta halusta purkaa jargonia ihmisten kielelle. Uskon, että jos minä ymmärrän, kaikki ymmärtävät. Haluni olla avuksi ei ole jalomielisyyttä. Se on taipumus, halu tuntea olevani tarpeellinen. Täällä yritän löytää sen poikkeuksellisen asian asiakkaan liiketoiminnasta, jonka kuluttaja haluaa.

Joo joo. Tiedän, että mainos- ja markkinointiväki pursuaa puhetta purposesta. Simon Sinek puhuu aiheesta viisaasti ja tyhjentävästi. Mutta harva jaksaa, osaa tai uskaltaa toteuttaa merkityksellistä markkinointiviestintää. En ymmärrä miksi, koska vain merkityksellä liikutetaan. Tunteita, väkijoukkoja ja kassavirtaa. Liikuttuminen voi olla naurua tai tuohtumusta, mutta tunnejälki on välttämätön.

Tunteella valitsemme kaiken, puolison tai lenkkariparin. Vasta valinnan tehtyämme etsimme perusteluja järjellä. Itse sanon myyjälle kodinkoneliikkeen kassalla, että ostan nämä, mutta kehutko vielä pikkusen.

 

Olen ammatikseni päässyt juuri- ja vierihoitamaan brändejä. On voitettu sekä rahaa että sydämiä kun on löytynyt se syy, miksi brändillä on oikeus olla olemassa kuluttajan näkökulmasta.

Epäonnistun jo ennen ensimmäistä tapaamista, jos briefi on ainoastaan osakkeenomistajien tuoton kasvu. Raha seuraa merkitystä, ei päinvastoin. Ennen kuin rahaa voi odottaa, meidän on tehtävä töitä yhdessä. Ja ennen sitä meidän on luotettava toisiimme. Voimme hakea silkkaa voittoakin, mutta se ei motivoi minua, eikä asiakkaan työntekijöitä. Kun työn mielekkyys häviää, työntekijät voivat huonosti, kunnes häviävät. Samaa vauhtia kuin omistajien rahanhalun railo levenee. Eikä mikään ole niin köyhä kuin yksinäinen rikas.

Luottamus syntyy kasvokkain. Oma värittynyt ja argumentteja vailla oleva käsitykseni on, että maailma on hyvä ja ihmiset kivoja. Hiekkana uikkareissa meillä hiertää pelko. Kasvojen menettämisen pelko. Se tekee meistä vastustajia, vaikka luottamuksella voisimme kuulua yhteen. Äärimmäinen perusviettimme on turvallisuuden kaipuu. Yksinäinen metsästäjä-keräilijä oli turvaton, hengissä pysymiseksi tarvittiin selustaa suojaava lauma. Yhteys toiseen ihmiseen luo suurinta turvaa, ja me olemme ihan se sama vanha sapiens. Katsoessamme silmiin ja jakaessamme jotakin tärkeää itsestämme, tullessamme kuulluiksi ja ymmärretyiksi, koemme yhteenkuuluvuutta. Se on turva. Tämä koskee myös bisnestä. Ihmismieli on pimeä ja sokkeloinen kortteli yöllä, jossa ei kenenkään ole hyvä kulkea yksin.

Miten luottamukseen pääsee asiakassuhteessa? Vanha, viisas mies kysyi, että jos tulen sun viereen baaritiskillä ja aloitan, että olen muuten tosi luotettava, uskotko. En tietenkään. Päinvastoin. En usko väittämiseen baarissa enkä bisneksessä. Luottamusta ei luoda selittelyllä. Sen synnytys alkaa, kun toinen uskaltaa sanoa ensimmäiset, vilpittömät sanat jostakin henkilökohtaisesta ja todesta. Pelottavaa ja upeaa. Siksi kysyn tyhmiä ja puran jargonia.

Ketään ei tulisi heittää palaveriin, ja sanoa että tässä on teille Lilli, joka kertoo mitä teistä tulee globaalisti 2020. En tiedä enkä kerro, ennen kun tunnemme toisemme. Eihän kukaan anna markkinointibudjettiaan tai omaa lastaan hoitoon ihmiselle, johon ei luota.

 

Tarvitsemme luotettuja. Yrityselämässä vaarat ovat yhtäkkisiä talouden, teknologian ja liiketoimintojen muutoksia. Aamulla huomaa, että takavasemmalta ampaissut startup on kääntänyt pöydän ylösalaisin ja lautaset lentävät.

Uskon, että samaa yhteistä parasta haluavat onnistuvat yhdessä. Heillä on lupa kokeilla, myös epäonnistua, jotta voivat onnistua ja kasvaa. Kuulostaa perheeltä, eikö. Perhe on onnellisimmillaan, jos sen jäsenet ymmärtävät, että yhteinen menestys on aina etusijalla yksilöihin verrattuna. Perhe tekee työtä perheen eteen. Perheestä ei voi erottaa, eikä siihen kuulumisesta makseta. Perheeseen voi luottaa.

 

Lilli Loiri-Seppä on hasan communicationsin luova strategi. Toimittaja, kirjailija, musiikintekijä ja mainonnan suunnittelija, jonka töitä on nähty Kansallisteatterista Vuoden Huippuihin. Hoitoyksikön ensihoitajan puoliso, kolmen, kolmen vuoden sisällä syntyneen jalkapalloilijan äiti, joka uskoo rakentavaan suoruuteen, eikä pitkäaikaisen kollegan mukaan pelkää soittaa tarvittaessa Paaville tai Obamalle.