On erikoista, että aikana jolloin itsensä ilmaisun rajoitteet ovat lähes kadonneet, kuulee yhä useammin kiukkuista mutinaa siitä, miten sananvapauden ykkösmaaksikin tituleeratussa Suomessa väitetysti suitsitaan kansalaisten sanomisia.

Höpsis. Minkä tahansa – pahan, hyvän, huonon ja hämmentävän – tuuttaaminen eetteriin ei ole koskaan ollut helpompaa kuin nyt. Jokainen saa todistaa omaa totuuttaan somessa, blogialustoilla ja kommenttipalstoilla, eikä ääneen puhumistakaan ole millään tavalla estetty. Kun aiemmin kaunopuheisuus ja argumentointikyky olivat puhujan valtteja, on nyt mahtivaltion presidentti edellä taannuttu tilaan, jossa faktat ovat valinnaisia ja törkeily jopa toivottavaa.

Kaiken siis saa sanoa ja se sanotaankin, mutta yllätys tuntuu olevan myös vastapuolen vapaus argumentoida.

Kiukku näyttääkin kiteytyvän siihen, ettei kenenkään sanomisia niellä enää purematta, oli sitten kyseessä yksityishenkilö, julkinen toimija tai yritys. Ja se on hyvä! Totuuden jälkeisessä ajassa tarvitsemme nimenomaan faktantarkistajia ja eettisiä ajattelijoita, jotka torppaavat virheelliset tai jopa tarkoituksellisen valheelliset ulostulot, oli niiden takana kuka hyvänsä.  

Vain hölmö kuvittelee, ettei hänen viestiään haasteta. Viisas osaa varautua.

Se, joka haasteesta hämmentyy tai hätääntyy, vesittää auttamatta alkuperäisen viestinsä sisällön. Mielikuvaksi jää, että se oli höttöä, joka ei kestä lähempää tarkastelua tai osiin pilkkomista. Varsinkin julkisen keskustelun kentällä peli on silloin menetetty.

Fifties-fiilistelijä professori Jordan Peterson on hieno esimerkki siitä, miten vasta-argumentteihin varautuminen ja niihin kiihkotta ja perusteellisesti vastaaminen on usein nostanut hänet debattitilanteen näennäiseksi voittajaksi, vaikka opponentti olisikin esimerkiksi tasa-arvonäkökulmasta “oikeassa”. Kyse on siitä kumpi on vakuuttavampi: ad hominem -hyökkääjä vai hän, joka soveltaa tutkimustietoa taitavasti omiin  tarkoitusperiinsä.

Poleemiset aiheet eivät vaadi silottelua vaan sanojen sovittelua. Vahvaa faktapohjaa ja säröilemätöntä substanssia, johon voi nojata silloinkin, kun keskustelu alkuperäisen viestin jälkeen väistämättä jatkuu.

Kuinka moni organisaatiomuutos olisi onnistunut sujuvammin, jos muutosten tuulten mukanaan tuomaa mutinaa olisi osattu ennakoida oikein ja soraääniin olisi vastattu kritisoijaa kunnioittavilla perusteluilla sanelupoliitiikan sijaan?

Muistuuko mieleen vastuullisuusviestinnän kampanjoita, jotka pintaa raaputtamalla ovat paljastuneet vain sanahelinäksi ja kääntyneet siten itseään vastaan?

Moniko somemyrsky olisi jäänyt syntymättä ja mainehaitta hankkimatta, jos kantaaottavan tai kenties tulenaran viestintäkampanjan kylkeen olisi tehty kriisiviestintäsuunnitelma, jossa todennäköisen kritiikin kulmat olisi käsitelty kattavasti niin, että tositilanteeseen jää vain tehdyn strategian toteutus?

On viestinnän ammattilaisten asia äkätä sanomasi sudenkuopat ja muodostaa sekä suunnitelma että sisältö niin, ettei jälkeenpäin tarvitse yllättyä ja ahdistua.

Valitsemalla vierellesi partnerin, joka hallitsee viestinnän alati muuttuvan maailman ja sen kanavien koko kirjon, teet palveluksen koko organisaatiolle. Kakka tunnetusti valuu alaspäin, mutta nykyään se lentää usein kohti niitäkin työntekijöitä, jotka eivät ole asioista vastuussa eivätkä niille mitään voi.

Asiantuntevaan kumppaniin turvautuminen ei kerro osaamisen puutteesta vaan olennaisesta ymmärryksestä yritystystoiminnan ja siten myös viestinnän muuttuneesta maailmasta. Jos olisin sinä, ottaisin yhteyttä meihin, jotta voit itse nukkua ja hengittää helpommin.