Aikamme merkittävimmän kysymyksen ääreen on kerätty pitkä rivi eri maiden edustajia. Pariisin ilmastosopimuksen on tähän mennessä ratifioinut 178 maata, mutta huomionarvoista tässä kohtaa on kuitenkin se, ettei listalla ole yhtään yritystä. Eilen Helsingissä pidetyssä ilmastohuippukokouksessa nousi kirkkaasti esille se, että yrityksillä on kansallisvaltioita ja kansalaisia merkittävämpi rooli ilmastonmuutoksen hidastamisessa. Mutta miten ihmeessä yritykset voivat valjastaa itsensä tämän merkittävän roolin vaatimaan valmiuteen?

Norjan elinkeinoelämän keskusliiton johtajalla Kristin Skogen Lundilla on selkeä viesti yrityksille. Hänen mukaansa yritykset eivät voi toimia vain ilmastonmuutoksen hidastajina, vaan näiden on ensisijaisesti harjoitettava kannattavaa liiketoimintaa. Skogen Lund korosti, että erityisesti yrityksillä on ainutlaatuinen asema suhteessa muihin toimijoihin: esimerkiksi erilaisten innovaatioiden edistäminen yhteistyössä julkisen sektorin kanssa lähtee usein yrityksistä. Hänen mukaansa Norjassa on käynnissä lukuisia hankkeita, joissa julkinen ja yksityinen sektori tekevät yhteistyötä tähdäten ilmastotoimien edistämiseen – ja näistä hankkeista viestitään avoimesti niiden edetessä.

Tasavallan presidentin Sauli Niinistön viesti on, että passiivisuus tai sen odottaminen, että joku muu toimii, ei enää auta, vaan nyt on todella ryhdyttävä toimiin – ja kaikkia tarvitaan.

Vastuullisuus ei siis olekaan pelkästään ympäristön hyvinvointiin ja ilmastonmuutoksen hidastamiseen tähtäävää toimintaa – se on eri toimijoiden välistä luottamusta, tahtoa toimia ja yhteistä kunnianhimoa.

Ennen kaikkea vastuullisuus on uskallusta asettua epämukavuusalueelle ja kertoa aktiivisesti jostain, mikä ei vielä ole valmista, vaan kehittyy meidän kaikkien silmien alla.

Suurin vaaran paikka yritysten vastuullisuusviestinnässä syntyy, kun vastuulliseksi haluttu viesti paketoidaan vihreään kääreeseen. Koska vastuullisuus on trendikästä ja sillä haetaan hyväksyttävyyttä, saattaa vihreä viesti kietoutua arvojen sijaan haluihin, mistä seuraa askelkuvioiden sekoittuminen. Tällaisen koreografian jälkeen yritystä ei voida enää nimittää vastuulliseksi. Pahimmillaan yrityksen hyväksyttävyyden hakeminen kääntyy itseään vastaan ja näyttäytyy yrityksen sidosryhmille epäluottamuksena, jota selitykset eivät enää hälvennä – maineeseen tulee tahra.

Jokaisen yrityksen vastuullisuuden sydän lepää yrityksen arvoissa.

Arvot auttavat kaikkia yrityksessä toimivia henkilöitä pitämään kiinni siitä, miten jatkuvan muutoksen keskellä navigoidaan, miten ongelmia ratkaistaan ja miten keskeneräisistä vastuullisuutta koskettavista hankkeista kerrotaan niin sisäisesti kuin ulkoisestikin.

Vastuullisuusviestinnän trapetsi on ohut ja sen päällä pysyminen vaatii monia taitoja. Kun yrityksen ja sen työntekijöiden arvopohja on oikeilla raiteilla, löytyy vastuullisuudessa tilaa myös turvaverkkokosketukselle – putoaminen ei tarkoita epäonnistumista, vaan oikein viestittynä se kertoo tarinaa halusta rakentaa parempaa maailmaa.